2010-07-22 Lefkada | |
2010.07.26 | |
2010.07.28 |
2010-07-22 Lefkada
Lefkada on 22 000 asukkaan kaupunki. Näin kesällä, uskon, että asukasluku moninkertaistuu matkailijoiden virrassa. Kaupunkia voisi luonnehtia vaikka Joonian Gibraltariksi, sillä ainakin neljä linnoitusta vartioi kapeaa salmea, joka etenkin ammoisten aikojen purjehtijoille, vaatimattomine aluksineen, oli tarpeellinen saarten suojaama oikotie. Merikartan mukaan Lefkadan kanava on n. kolmen mailin mittainen, 1991 ruopattu 6 m syväksi ja 100 m leveäksi. Kertovat sen siitä mataloituneen, mutta suosittu oikotie se on nykyäänkin. Alukset kyllä ovat nyt hienoja, kaikille merille kelpaavia, mutta saarten suoja on nykypurjehtijankin mieleen, ja voihan siinä seurata maisemaa ja muiden veneiden touhuja.
Yksi osa maisemaa ja poikkeamispaikkakin on em. kaupunki. Tämä on kyllä tasamaalle rakennettu niin, että vain rannimmaiset talot näkyvät ja varsinainen kaupunkimaisema on vaatimaton. Vuoret kyllä kehystävät. Palveluita sen sijaan löytyy. Ravintolaa ja matkamuistomyymälää on keskusta pullollaan. Kauemmas tähtäävä voi eväitä ostaa monesta supermarketista, vaikkapa Saksan lahjasta Kreikan talouskriisissä kiemurteville kansalaisille, Lidl-myymälästä. Vaihtelevasti, hyvinkin, varustettuja venetarvikeliikkeitä on puolen tusinaa, ja kaikki muut alan palvelut kruunaa aivan keskustan tuntumassa täyden palvelun Lefkas Marina, 620 venepaikkaa. Iiriksen päivämaksu siellä olisi 57 €, mutta pitkäaikaiset sopimukset ovat huomattavasti edullisempia. Marinaa ei täällä heti tarvitse, sillä kaupungin laitureissa voi olla ekan päivän 8 €:lla ja seuraavat 5:llä. Ankkuriinkin mahtuu ainakin 20 venettä.
Nidrin ankkurissa ehti jo vilahtaa viikko, mutta sunnuntaina 18.7. Iiris lipui Lefkadan sataman pistolaituriin. Osoittautui yksityiseksi, ja vastaanottaja kertoi päivämaksun olevan 12 €, mutta päätimme jäädä toistaiseksi. Mieli muuttui seuraavana päivänä, kun Way Point-riggerin miehet tulivat uuden puomimme kanssa. Pari niittiä saivat puominiveleen, kun laituria hallitsevan Contract Yacht Services’n pomo tuli ja huusi, kun hinaaja: Ei meidän laiturilla vieraat työskentele! Huuto ei ollut meille tarkoitettu, mutta viidessä minuutissa olimme irti ja puomimiehet maissa. Pakitimme kaupungin laituriin keula-ankkurimme päällä. Siinä meillä raja kulkeekin. Jos ankkuria tarvitaan se on ketjussaan keulassa ja sähköisellä vinssillä, joten perä edellä. Mieluummin menemme keula edellä. Yksityisyys on parempi, ja meillä keulasta helpompi kulku, mutta silloin tarvitsemme myös mooringin, eli pohjaköyden tai sormilaiturin. Perässä pitämämme 10 kg:n Bruce köydessään on meille vain kesäisensuojaisen suomalaisen lahukan kiinnityskeino.
Puomi, Sparcraft-valmiste, tuli kuntoon seuraavana päivänä, ja minä olen nyplännyt reiviköysiä pari päivää lisää. Ne tulevat valmiiksi vasta, kun huomenna menemme ankkuriin ja nostamme ison siinä köysimitoitukseen.
Kun yksi paikka on kunnossa, niin toinen reistaa. Kaiku on ollut viivanäytössä jo pari viikkoa. Nyt kykenin etsimään hoitoa. Heti löytyi. Ostin avokaupalla uuden anturin, ja se yhdistettynä ja veteen upotettuna näytti ratkaisulta, mutta vain puolittain. Vielä pitäisi saada paatti ainakin pariksi tunniksi ylös anturin vaihtoon. Em. marina auttaisi mielellään 550 €.lla. Ei nyt vielä, sillä 7 mailin päässä Prevezassa on neljä telakkaa.
Seuraelämää
Vietettiin joitain tunteja, kun Reijo Kiviranta joukkueineen kävi vierailulla Lefkadassa. Koko päivähän häntä oli odotettu, mutta vasta, kun lähdimme iltapäivällä pyöräilemään törmäsimme oitis Ingeen. Ihme, että tunnistin Åken vaimon kadun vilinässä. Seurassaan oli vielä aiemmin tapaamaton Terttu Kiviranta. Lähdimme etsimään ukkoja, jotka olivat etsimässä meitä. Åke löytyikin pian, eikä Reijokaan kaukana harhaillut. Me olimme muuttaneet paikkaa, mutta luulimme jo vierailun peruuntuneen.
Historiasta oli hyvä aloittaa. Reijo (72v) oli matkatöissään ruotsalaisfirmassa viipynyt Kotkassakin. Satamakaupungin 60-luvussa oli hohtoa, vaikka Reijo ei merimies ollutkaan. Nidrin historiat kuulimme kahdenkymmenen vuoden kokemuksella, olivathan kummatkin herrat tulleet 10 vuotta sitten paikkakunnalle. Tosin useimmiten ainakin talvet oli vietetty Ruotsissa. Reijo oli hommannut maapaikan jo vuosia sitten, kertomansa mukaan vaatimattoman 550 metrin korkeudesta, mutta OE 36-vene Sunday on kiinnitettynä Nidrin lahdelle ja vaatii päivittäisen valvontakierroksen. Muutama vuosi sitten olivat vielä Tertun kanssa seilanneet Peloponnesoksen ympäri.
Åke ja Ingekin olivat kiinnittäneet Ballad 30 paattinsa Reijon veneen naapuriin ja olivat matkalla lentokentälle samalla kyydillä. Liian kuumaa. Palaavat Ruotsista taas syssymmällä.
Pyörien parannusta
Israelista ostamamme pyörät tarvitsisivat pitemmät satulaputket sekä ajoasennon parantamisen, että kulkuneuvon tukevuuden lisäämisen takia. Paikallinen pyöräliike olisikin homman hoitanut 40 €:lla per pyörä. Pisti miettimään, kun pyörät maksoivat 45 € kpl. Ostin toisesta pyöräfirmasta lisäputket à 2 € ja yritän löytää halvemman luokkahitsarin.
Talouskatsaus
Kreikan talous ei liene paljoa kohentunut. Ei ihme. Tämä porukka ei mainosta, ei ainakaan meidän kirjaimilla, vaikka vilkas matkailumaa onkin. Ei tämä porukka myöskään hymyile, ei ainakaan asiakkaalle, ei makeile, tuskin suostuu kauppaa tekemään. Niin on, kun Neuvostoliitossa, jossa asiakas oli häiriöksi, vaikka epäilemättä täällä on usein kaupan omistaja itse remmissä.
Nämä satamaksutkin ehkä kuvaavat jotain. Hyvä meille, että ovat kohtuulliset, mutta esim. Lefkadassa kaksi rouva/neiti ihmistä yhdessä keräävät niitä siinä klo 10-11, jolloin suurin osa poikkeavista veneistä on jo lähtenyt, ja tulijat parveilevat pian rahastamisajankohdasta eteenpäin. Maksaneita veneitä oli käynyt tänä vuonna 350 kpl, mutta arvelivat oikean luvun tuplaksi. Ketään ei tunnu kiinnostavan muuttaa keräämisaikaa. Ei. Sehän muuttaisi virkamiehen päivärutiinin. Poikkeamis- eli päivämaksusta ei kukaan ole kuullutkaan. Hyvä sekin, mutta emme me veneilijät satamamaksua maksamattakaan ilmaiseksi käy. Joka paatti kyllä kantaa osuutensa kekoon. Ruokaa haetaan kaupoista ja ravintoloista, venetarvikkeisiin kulutetuista summista nyt puhumattakaan
Minä nyt olen paraskin arvostelemaan satamaksujen keräystä, koska historiallisista syistä edelleen kaihdan Traffic Dokumentin leimakeräilyyn ryhtymistä, eli militaarisatamahallinnossa vierailua. Enpä ole herroja vaivannut sitten paperin Haniasta pakkohankittuani. Tuosta syystä on kyllä jäänyt meiltä ainakin Pyloksessa maksamatta, koska Lefkadaa lukuunottamatta, kukaan ei mitään kerää, vaan virkamiehet pysyvät konttorissaan.