2010-06-16 Santorini, Vlichada marina | |
2010.06.19 | |
2010.06.19 |
2010-06-16 Santorini, Vlichada marina 36 20,19 N; 25 26,02 E.
Kuten olin päättänyt, lunastin Traffic Documentin heti maanantaina hintaan 29,35€. Rahat piti käydä pulittamassa kaupungilla verotoimistossa, jolla oli mukava nimi Eforia. Tokihan veroja maksaessa on aina euforinen olo, mutta ei taida olla sama sana eikä asiakaan. Kuitilla sain sitten coast guardilta Dokumentin. Satamamaksut maksoin heille samalla, 12 päivää yht. 66 €, siihen tuli lisäksi Mr. Tassokselle 1 €/päivä vedestä ja sähköstä yhteensä, kuulema mitattuina. Eli aika jäärä olin, kun vetkutin viranomaisia viikon verran tyhjän takia.
Klo 1600 eilen lähdettiin merelle. Koneella, vaihtoehtoja ei ollut. Yöllä rupesi henkimään ja vetäisin genaakkerin, 1-4,5 solmua kuljetti. Klo 1600 kiinnitettiin täällä Santorinin eteläpäässä, Vlichadan marinaan. Kone oltiin startattu ehkä 5 kertaa ja genaakkeri levitettiin aina välissä. Se veti 12h ja kone 12 h. Ennätyksiä ei tullut, mutta 87 mailia saatiin taakse.
Kun kävimme täällä 7 vuotta sitten, oli vain laiturit ei muita palveluita. Ei myöskään maksuja tai niiden kerääjiä. Nyt satamakapteeni pärrää mopolla laiturilta toiseen ja ehtiikin avustaa joka paatin paikalleen. Ainakin 10 on tullut meidän jälkeemme. Pääasiassa charterpaatteja. Elokuuhun asti taitaa vilkastua. Sähköt ja vedetkin on ja Wifi, mutta se ei ainakaan vielä ole meille ylettänyt. Ehkä tämä lähtee huomenna, kun vien läppärin puoliväliin antennia. Satamamaksu on kuulema 15 €/päivä, mutta ei halunnut mitään etukäteen, veneen ja kipparin vaan pisti lapulle.
Thira, Thera, Psira
Nimiä löytyy, mutta italialaisten antama Santorini on yleistynyt ainakin matkailukäytössä. Ja sitä hommaa täällä tosiaan tehdään. Onhan tämä näyttävä paikka, sillä saari parin pienemmän kanssa muodostaa merellä täyttyneen kraatterin kehän, sisämitaltaan n. 7 mailia, ja keskelle jää vielä pari mailia kanttiinsa oleva laavasaari tulivuorta tulppaamaan. Ainakin aiemmin sieltä kiehkuroi jonkin verran savua ja höyryä. Monta kaupunkia on sijoittunut aivan jyrkänteen reunalle 100-200 metrin korkeuteen. Kaukaa katsoen ne loistavat valkoisina, kuin lintujen jätökset kivellä.
Ainakin saman verran kuin näkymät kiehtoo historia. Kertovat, että, kun paikalla sijainnut tulivuori räjähti n. 1450 ea. Paukku oli valtava. Siitä syntyneen hyökyaallon on arvioitu nousseen 60-100 metrin korkuiseksi. Sellaisen tieltä häviää paljon, mm täällä ja Kreetalla kukoistanut minolainen kulttuuri.
2010-06-17 Santorini
Painelimme aamun ekalla bussilla n. 15 kilsaa, Thiraan eli Firaan, pääkaupunkiin joka tapauksessa. Alkajaisiksi laskeuduimme kaupungista noin 250 metriä portaita pitkin satamaan. Rappusia pitäisi olla 580, mutta askelma on viiisto ja 1-2 metriä pitkä eli toinen mokoma korkeuseroa tulee portaalta toiselle. Emme olleet yksin. Ankkurissa oli Costa-yhtiön risteilijä, varmaan 3000 matkustajaa ulostanut ja lisäksi neljä muuta ehkä keskimäärin 300-400 matkustajan paattia. Sieltä rannasta piti kaikkien tietysti kaupunkiin päästä. Keinoja on tasan kolme, kävellen tuo mainittu 250 metriä ylöspäin, köysiradalla tai muulilla. Monet tiedot puhuvat aaseista, mutta kovin olivat useimmat suuria ja hevosen kokoisia, vähän venytetyin korvin. Kun 4000-5000 turistia pitää johonkin kuljettaa yhtäaikaa syntyy jonoja. Ne kiemurtelivat pahemmin edistymättä sekä köysirata-asemalla, että huomattavasti aromikkaammalla aasiasemalla. Pikkulapset itkivät nenäänsä pidellen, ja saareen pyrkivistä naisista hienoimmat puristivat nenäliinaa naamalleen. Kovaa on turistin elämä, jonota tunti ensin ylöspäin ja toinen alaspäin, ja vielä nuo kauheat eläimetkin ja niiden jätökset. Ei meidän cityssä! No maisemat ovat kyllä niin hienot ja erikoiset, että jo nenäliinan läpikin näkee varmaan hienoja vilahduksia. No, me sodanjälkeiset, maaseudullakin käyneet hengitimme rohkeasti ja vaelsimme alas satamaan sekä huomattavasti hitaammin ja hikisempinä ylös jo puolta päivää lähestyvässä helteessä. Tarkkana sai olla askeltensa asettelussa. Mitäs se lanta muuten, mutta liukasta voisi olla. Ja piti niitä ylös ja alas kiiruhtavia 200:aa juhtaa väistellä jo kokoeronkin takia.
Viimeiset voimanrippeet käytimme kiipeämiseen asutuksen reunan kivettyä jalkatietä Imeroviglin vielä 100 m ylempänä 357 metrissä olevaan kylään. Jos niillä kulmilla on aikoinaan filmiä palanut kilometritolkulla, niin nyt vilistivät bitit ja pixelit sekä meillä, että tuhansilla muilla sankarimatkailijoilla.