2010-05-27 Ashkelon-Hania, kaksi ekaa vrk | |
2010.05.28 | |
2010.05.29 |
2010-05-27 Ashkelon-Hania, kaksi ekaa vrk
Tiistaiaamupäivällä 25.5. irroitimme narut ja työnsimme paatin ulos tolppien välistä. Laiturin edustalla asensin tuuliperäsimen vesilavan paikoilleen. Keskelle lukittuna se hidastaa niin paljon Iiriksen kääntymisominaisuuksia, että nappaamme sen myös pois mereltä tullessa ennen ahtaiden satamien manöövereitä. Lavan voisi jättää paikoilleen ilman lukitustakin, jolloin kääntymisessä ei olisi suuria eroja, mutta jos joudut pakittamaan, se ei vapaasti 45 astetta kääntyilevän lisäruorin kanssa enää onnistu. Se taas onnistuu paremmin lukitulla, joten olemme valinneet poisoton. Vetäisimme myös ison ylös satama-altaassa. Sekin on yleisesti käyttämämme tapa, vaikka nytkin imuruoppaajan ja aallonmurtajan välissä oli vain runsaan viiden metrin vapaa väylä, katsomme, että aallokottomissa oloissa purjeen nostot ja laskut ovat niin paljon helpompia. Nostin ei mene mastoaskelmien taakse niin kuin voi käydä veneen rullatessa ja purje löytää myös paremmin tiensä lazy-jackien välistä ylös. Miehistö myös pysyy paremmin vakaassa paatissa kurkotellessaan vaikka nostinta paikoilleen. Pieni pohja-luode-tuuli oli virinnyt. Siihen nähden tuliterä North Sails-genoamme näytti vaivaisen pieneltä. Olisiko sittenkin pitänyt ottaa 150 %? No, tuulihan parani, mutta ei suunnaltaan. Painelimme taas kohti öjytornia, jonka lähestymisestä sain jo tullessa ohjeita. Kun tuuli kääntyi edullisemmaksi olisimme jo sivuuttaneet sen parin-kolmen mailin päästä, mutta ei. Ensiksi alkoi sen perusteellinen pauke ja suihkukoneiden sun muidenkin surinoiden. Aivan päällämme rätisivät kranaatit, ja sarjat papattivat maan suunnalla. Tottakai halusin öljytornin suojaan, eivät kai sinne uskalla rautaromua pudottaa.
Oli rannassa paukkuja silloin tällöin kuulunut, ja hävittäjät suihkineet, ja melkein jatkuvasti helikopteripari oli rantaviivaa kohti Gazaa tutkaillut, mutta nyt oli isompi harjoitus, toivoimme, menossa.
Sitten rätisi radio. Paatti siellä ja siellä, Israeli navy. Longitudissa oli asteen heitto, mutta ounastelin jo meitä tarkoittavan.
Airis, airis, kutsu kehittyi. Kun olimme lähtevä paatti, en ollut ajatellut ylenmäärin kutsuja kuunnella, mutta pakkohan oli vastata lopulta. Kuule, sama Toope, kuin tullessa, arvelin kutsujan kiroilevan, aja nyt jo pohjoiseen, jätä viisi mailia torniin. O.K. oltiin kolmen mailin päässä, joten runsaan parin mileksen 020 paapuurilla pääsimme kohti vapaampia vesiä ennen 280 asteen seuraavalla.
Iltapäivällä tuuli rivakoitui niin, että isompaa riepua en kaivannut, vaan piti jo muutama kierros rullata. Uusi purje on kuin tehty tähän hommaan. Vakaa, venymätön, helppo jaluspisteen siirrolla trimmata. Pystyttiin nousemaan oikeaan suuntaan, Kreetan itäpäähän, jonne oli lähtiessä 485 mailia. Meillä oli pohjatuuli, mutta vallitseva aallokko luoteesta teki menosta melko roiskuvaa ja kuoppaista, eikä vauhtikaan päässyt juuri nousemaan yli 5,5 solmun nyökkimisessä.
Eilinen meni mukavasti. Aamuhämärissä ajoimme heittämällä ohi vajaan tunnin ennen meitä lähteneen Island Packet 38, kuulema matkalla Kreetalle myös. Se oli vetänyt etumatkaa koneella selvittäessään öljytornin, jonka ympärillä me purjein rimpuilimme. Yöllä en viitsinyt sitä kutsua, enkä sitten päivälläkään elvistellä, kun jäivät niin nopeasti.
Tuuli avautui, ja annoimme kurssin nousta viivalta. Rannassa otettu säätieto tuntuu pitävän kutinsa, jopa hupiin asti. Eilen puolenpäivän aikaan ennusteessa oli meidän kulmillamme väkäsetön itänuoli. Ja eikö vaan silloin ollut hetken runsaan solmun vauhti meilläkin, mutta vain silloin. Muuten etenimme 125 mailia päivässä oikeaan suuntaan. Saman ennusteen mukaan sääikkunamme on sulkeutumassa. Illalla ainakin pitäisi puhaltaa taas 7-8 sekmetriä luoteesta, eli piikkivastaiseen, pitkälle ensi viikkoon. Tämän lähettäessäni toivomme kuitenkin saavamme lisäennusteen Jonnalta. Voisiko siinä olla paremmin? No, mehän olemme nyt luovipurjeella varustetut, ja matkaa on
vain 250 mailia reittipisteeseen ja sata lisää Haniaan.
Lähtö tuntui aika hektiseltä. Mitään kiirettä ei ensin ollut, mutta sitten säätietoihin ilmestyi pohjoisia ja koillisia tuulia, vallitsevan luoteen tilalle.
Saimme uuden genoan sovitusti maanantaina. Silloin kävin myös sovitusti hammaslääkärillä, mutta varsinaisia matkavalmisteluja emme olleet tehneet. Aloitin ent. saunan pakkauksella. Ensin pyörät lauteille. Ai pyörät. Kun olimme Jerryn luona Tel-Avivissa pyörämme, vanha Di-Blasi ja uudempi, mutta ruosteisempi kiinalainen maasturi varastettiin Ashkelonin linja-autoasemalta. Kävimme toimistosta kysymässä olisiko ne siirretty turvasyistä, mikä ei siinä maassa ehkä olisi ihme. Sorry, varastettu. Se siitä, en vaivannut poliiseitakaan, enkä viitsinyt ilmoittaa Jerryllekään, ettei pahoittaisi mieltään, kun oli vähän epäillyt meininkiämme pyörien jätöstä asemalle. Vilkaistiin Midgalin kaupunginosan pyöräkauppaa. Siellä olikin yksi taittuva. Kokeilin: ergonomia kunnossa, muuten, mutta satulaa ei saanut riittävän ylös edes minulle. Vaihteettoman välitys on äärettömän hidas, sopii vain kaupunki, jalkakaäytäväajoon. Laatu ei kestä minkäänlaista tarkastelua, mutta hinta kestää. Ostimme seuraavana päivänä vielä toisen n. 90 € yhteensä. Pyörät tosiaan mahtuivat vielä säästettyihin Di-Blasi kasseihin, vaikka pakattu muoto jäi kömpelömmäksi. Vanha jenni kiilaksi ja köysiä sun muuta tilkkeeksi. Pimeään meni valmistelu illalla, ja aamulla aloimme aikaisin. Loki-impelleri oli jumissa. Heti perään saalinkien päitä pehmustamaan, ettei uusi genoa heti vioitu. Hommaa riitti vielä niin, että ehtivät jo toimistosta kutsua selvitykseen.
Sunnuntaina olimme vielä käväisseet busseilla Kuolleellamerellä. Ensin 1,5 tuntia Jerusalemiin ja toinen mokoma Ein Gediin, puolessavälissä meren pituudesta. Paikka oli vain muutaman ravintolan, huoltorakennuksen ja huoltoaseman keskittymä ja uimarannan.
Mitäs se on Kuollutmeri? Ei muuten mitään, kuin että maailman syvin paikka pää pinnalla mitattuna. -396 metriä, meidän gepsi pisti paremmaksi - 426 m.
Riitta ui, vaikka ei se kuulema oikein onnistunut, melkeinhän se siinä pinnalla kellui.
Monien suolojen prosentti on 33, mikä lienee tiheys? Maistoin, ei hääviä, kitkerää.
Maisemat olivat näyttävät, kuivan karut, vuoristot ympärillä, rantatasangoilla vain harvojen taateliviljelmien vihreitä laikkuja, asumatonta.