2010-03-18 Salalah-Aden | |
2010.03.20 | |
2010.04.13 |
2010-03-18 Adenin lahden merirosvorannikko
Saattueet
Adenin lahti ehti välillä ryöstäytyä aivan villiksi merirosvoalueeksi. Vuosina 2000-2004 veneiden rosvouksia ja yrityksiä tapahtui kymmenkunta. Laivoihin kohdistui kymmeniä, niin, että nykyisin laivoille on oma sotalaivojen turvaama ”käytävänsä” . Veneet ovat jo vuosia hakeneet turvaa toisistaan muodostaen eskaadereita usein Salalahissa. Tänä talvena sekin homma sai jo kaupallisia piirteitä. Jos hajatietoihin on uskomista ainakin kaksi suurta saattuetta, 27 ja 20-veneiset ovat lähteneet Salalahista tällä kaudella. Jälkimmäisestä veloitettiin kuulema 200 €/vene.
Meidän joukkueemme
Keassa on helppo miehistoluettelo vas. Dominique ja Dominique
Perjantaina 12.3. aamusta ranskalaisen Kea-katin Dominique päästi irti eskaaderimme peräköydet Salahin rantakivistä. Koukut nousivat saman tien ja putputtelimme ulos. Meidän kaikkkien ilmoitus Port Controliin ei ollut onnistunut, vaan melkoinen kapeli radiossa seurasi alkumatkan etenemistämme
300-metristä, sisääntulevaa konttilaivaa väistellessä.
Koneilimme tyventä merta jonossa, kuin köyhän talon porsaat. Chimu, ranskalainen 11-metrinen, alumiininen Araok ja Iiris. Neljäs veneemme saksanlippuinen, Jerseytä kotipaikkanaan pitävä ja aussilla, etelä-afrikkalaisella ja kreikkalaisella miehitetty Alessia, Lagoon 570-katti, kyllä on kansainvälistä, jäi vielä satamaan.
Eskaaderimme Salalahissa vas. Iiris, Kea menossa toiseen suuntaan, Chimu, Araok ja taustalla Alessia
Pilottikirjoissa on ohjeita alueelle. Radion käytöstä, tai paremminkin käyttämättömyydestä, kulkuvaloista, etäisyys veneiden välillä max. 0,5 mailia. Välillä suositeltiin ulkomerta yli 50 mailia rannasta, toinen ohje kehotti seuraamaan laivakäytävää ja nykyisin suositellaan 5-15 mailia Jemenin rannikon ulkopuolella.
Joukkomme oli johtajaton, kipparikokoustakaan ei pidetty, mutta väsäsin em. periaaatteisiin nojautuvan A 4-paperin jonkinlaiseksi yhteenvedoksi porukallemme, alle pistin kolme reittipistettä 10-15 mailia rannasta.
Juttutuokio Chimun kanssa ulapalla
Alkupäivinä tuuli oli kortilla, mutta joukkomme osoittautui sen verran purjehtijoiksi, että se myös hajaantui tehokkaasti kunkin yrittäessä saada henkäyksiä seileihinsä. Purjehdittiin ja välillä odoteltiin jälkeen jääviä, kuten, kun Araokilla ilmeni jäähdytysvika koneessa.
Aika levällään ja vain muutaman solmun vauhtia seilailimme, kun Alessia sai meidät kiinni ja päätti saman tien jatkaa matkaansa omineen. Menköön. Kyseessä lienee veneen siirto ja tankkien lisäksi 800 litraa löpöä kannen kanistereissa.
Myöhemmin tuuli parani, ja Araok otti omat reittinsä, joten mekään Chimun kanssa emme sitä enää odotelleet. Toisiamme kyllä, sillä olosuhteista riippuen suorituskykymme vaihteli. Yleisesti ottaen Chimu HR 40:nä on tietysti paljon nopeampi, mutta on purjeidenpidosta ja varusteista johtuvia päinvastaisiakin tilanteita, joten osat välillä vaihtuivat ja matkanteko kokonaisuutena hidastui ainakin rosvoalueella, jolloin oli sovittu pienestä keskinäisestä etäisyydestä, eikä kumpikaan voinut ottaa etumatkaa vastaisen toisen olosuhteen varalle.
Esim. viimeisenä meripäivänä vedimme yöllä genaakkerilla kaulaa, jonka ajattelimme Chimun pian kurovan umpeen. He eivät kuitenkaan enää nostaneet omaa blisteriään, vaan valuivat tuulen käännyttyä myötäiseksi pelkällä isolla. Me taas olisimme silloin voineet lisätä solmun spiiraamalla jennin virsariksi, mutta odottelimme em. välimatkasäännöksemme takia. Illan suussa tuuli friskasi ja kääntyi avoimemmaksi, jolloin Chimu hetkessä ajoi ohi, mutta alkoi saman tien rullata genoaansa, meitä odottaakseen. No me taas nostimme genaakkerin ja painuimme ohi muutaman mailin, koska olimme jo Adenin porteilla. Sen väylä kääntyi pian vastaiseen ja Chimu puolestaan koneili meidät kiinni, niin, että ankkuroimme yhtä aikaa. Vesisyvyydet ovat Adenin edustalla sellaiset, että väylän käyttö ei lainkaan olisi veneille tarpeen, ennen satama-aluetta, mutta pimeässä, vilkkaalla vesialueella katsoin väylän turvallisemmaksi mahdollisten pimeiden poijujen, hylkyjen tai kalaverkkojen takia.
Merielukoita on yleisesti ottaen havaittu vähemmän kuin edellisellä reissulla. Adenin lahti oli mukava paluu parempaan. Delfiineitä esiintyi päivittäin, usein satojen eläinten pitkinä rintamina. Oikeastaan koskaan aikaisemmin emme olleet nähneet niin mahtavia, monen eläimen jatkuvasti tekemiä hyppyjä, kierteellä ja ilman. Paluu omaan elementtiin usein mahalaskuna voimakkaasti roiskahtaen. Yleensä delfiinilaumat näyttävän kiirehtivän veneen keulaan leikkimään. Näillä tuntui riittävän iloa keskenään.
Serenadan Prusakin perhe oli täällä nähnyt kaskelotteja v.1996. Mustia veneen kokoisia mekin näimme moneen otteeseen, lähimmät veneenmitan päästä. Silloin jo meinaa pupu tulla pöksyyn. Pyrstöjä nostivat kyllä sukeltaessaan, mutta vain pari kertaa em. kertomukseen viitaten olin havaitsevinani tylpän kuonon. Kaskelotteja?
Salalah-Aden gps-lokasimme 607 mailia. Aikaa kului 5 pv 17 tuntia, josta koneella 60. Vain runsaat puolet aikaisemmasta samalla reitillä, jolloin ”kuri” oli kovempi ja Starttinappi porukalla herkemmässä. Ehkä oli v. 2003 syytäkin, sillä niinä samoina päivinä oli useita rosvouksia ja yrityksiä.
Sotalaivojen huutokauppa
Jo Salalahissa niitä näki joka päivä, niiden muutaman päivän huoltopysähdyksillä. Ainakin US/NATO, EU/Hollanti, Kiina, Saudi-Arabia, Japani ja Britit ehtivät esiintyä. Lisäksi niitä on muista Euroopan maista ja ainakin Intiasta, jonkin tiedon mukaan 22 alusta hävittäjistä pienempiin. Enemmänkin niitä olisi voinut olla, sillä kymmeniä kauppalaivoja satoinen merimiehineen on ollut rosvojen panttivankeina Somaliassa lunnasvaatimusten takuina.
Muutaman kerran päivässä laivojen ”turvakäytävää” päivystävät sotalaivat päästivät eetteriin ”mainoksensa”: Jos havaitsette epäilyttäviä aluksia, niin ilmoitus vain meille niin tulemme teidät pelastamaan. Kyllä epäilyttäviä riitti. Kaiken päivää kaikuivat radiosta laivojen ilmoitukset: Pieni mooorttorialus hinaa 3-4-5:ttä avovenettä sijainnissa lat/long. Muutamat laivat tuntuivat jo olevan paniikissa. Sotalaiva varmisti, että ”uhrilla” oli rosvonesto-ohjelma meneillään, palopumput käynnistetty yms, ja lupasi helikopterin paikalle viidessä minuutissa. Osa laivaliikenteestäkin kulkee alueen läpi varmistetuissa saattueissa. Vaikuttaisi, että turvakäytävä toimisi nykyään hyvin, ja rosvot ovat pääosin siirtyneet muualle.
Kyllä sotalaivojen läheisyys (ei näkyvissä) meitäkin rauhoitti, sikälikin, että samoja epäiltyjä, kalastajia liikkui meidänkin ympärillämme. Emme olleet tehneet liikkeistämme mitään ilmoitusta sotavoimille, mutta
yhtenä päivänä helikopteri kävi meidät bongaamassa.