23.1.2009 Lä­hes kak­si viik­ko­a on ih­me­tel­ty Auck­lan­di­a

Auck­lan­din mil­joo­na­kau­pun­kiin on help­po tul­la ve­neel­lä. Meil­lä e­tu­na o­li­vat vuo­sien ta­kai­set ko­ke­muk­set ja nyt Chi­mun vii­me het­ken tie­dot ja a­pu.

Lä­hi­kul­mi­a on kä­vel­ty ja pyö­räil­ty. Chi­mun Sirk­ka-Lii­san ja Ti­mon vuok­ra-au­tol­la pää­sim­me vä­hän kau­em­mak­si­kin, mut­ta vilk­kaas­sa lii­ken­tees­sä kart­ta pol­vil­la ja sor­mi vie­lä e­del­li­ses­sä ris­teyk­ses­sä, ei mai­se­ma a­vau­du ko­ko kau­neu­des­saan.

E­te­läi­sen pal­lon­puo­lis­kon suu­rin ve­ne­sa­ta­ma

E­tu­si­vum­me goog­len si­jain­ti­ku­vas­sa näin en­si ker­taa kuin­ka täs­mäl­li­nen gps-si­jain­ti voi ol­la. An­ten­nim­me, ve­neen pe­räs­sä, tai­taa ol­la met­rin pääs­sä kart­ta­ku­van o­soit­ta­mas­ta pis­tees­tä.

West­ha­ve­nis­sa sa­no­taan o­le­van y­li 2000 ve­ne­paik­kaa ja ai­na­kin nel­jä pur­si­seu­raa. Mas­to­met­sä kas­vaa ti­he­ä­nä, mut­ta meis­tä tun­tuu, et­tä moot­to­ri­ve­nei­den mää­rä o­li­si suh­tees­sa kas­va­nut e­nem­män. Nii­den y­lä­oh­jaa­mot hi­po­vat mei­dän saa­lin­kien kor­keut­ta, ja sa­dat he­vos­voi­mat mu­ri­se­vat jo­ka suun­taan työn­tä­vi­ä pot­ku­rei­ta voi­ma­ten. Pi­tää kui­ten­kin ke­hu­a, et­tä kaik­kien liik­keet o­vat hil­lit­ty­jä. Voi­man­näyt­tö­ä ei ai­na­kaan sa­ta­man si­säl­lä e­siin­ny lain­kaan.

O­lem­me vain pa­rin ki­lo­met­rin pääs­sä kes­kus­tas­ta, ve­ne­tar­vi­ke­liik­keet so­pi­vas­ti puo­li­vä­lis­sä. Whan­ga­rein ve­neis­tä puo­let, eh­kä 100, on ul­ko­lai­si­a. West­ha­ve­nis­sa saa vie­ras­lip­pu­a ha­ke­a. Kol­me tai nel­jä on ha­vait­tu, ei mon­taa tu­han­sis­ta. Var­si­nai­set sa­ta­man pal­ve­lut ves­sat, ve­si­pos­tit ja pe­su­lat löy­ty­vät. O­vat pie­net ja siis­tit, kuin yk­si­tyi­set, pyy­kit ko­nee­seen kun ha­lu­aa, il­man vuo­ron o­dot­te­lu­a. Tä­män kai­ken i­ha­nuu­den saa al­le 10 €/päi­vä. Pol­ku­pyö­rät to­sin o­vat tar­pee­seen hel­pot­ta­maan reis­saa­mis­ta jo pit­kil­lä, sa­ta­met­ri­sil­lä lai­tu­reil­la.

Pur­je­ve­ne­kan­ta on pe­rin­teis­tä, pai­kal­lis­ta suun­nit­te­lu­a. Se ei tar­koi­ta van­ha­nai­kais­ta, jo­ta tie­ten­kin myös löy­tyy. Ei, tyy­pil­li­nen auck­lan­di­lai­nen pur­je­ve­ne on sport­ti­nen, vaik­ka o­li­si kuin­ka mat­ka­ve­neek­si suun­ni­tel­tu. Ke­veys ja yk­sin­ker­tai­suus on sil­miin­pis­tä­vää. Rei­lun pur­je­pin­nan kans­sa sel­lai­nen liik­kuu liuk­kaas­ti. E­ten­kin, kun viik­ko­kil­pai­luis­sa­kin, n.100 ve­net­tä, on täy­det mie­his­töt, ja kan­kaat o­vat kaik­ke­a muu­ta kuin val­koi­set, my­la­ri­a, kev­la­ri­a, hii­li­kui­tu­a.

Pie­ni maa­il­ma

Jou­lu­na 2000 Whit­leyt, Brett syn­tyi­sin Auck­lan­dis­ta ja Sa­ri Kot­kan Tiu­ti­ses­ta, kä­vi­vät mei­tä ter­veh­ti­mäs­sä tääl­lä West­ha­ve­nis­sa. Jos­sain vä­lis­sä Ii­ris sei­la­si Kyp­rok­sel­le ja saim­me naut­ti­a hei­dän vie­raan­va­rai­suu­des­taan Ni­ko­si­as­sa. Nyt o­li pal­lon hei­lah­dus taas tuo­nut mei­dät yh­tä­ai­kaa Auck­lan­diin. Me em­me mie­les­täm­me ol­leet van­hen­tu­neet kuin hi­tu­sen, mut­ta Ju­li­an­ne nyt 11v ja Sam 9v o­li­vat vart­tu­neet mon­ta vuot­ta.

Mi­tä­hän lap­set te­ki­si­vät il­ta­päi­vän kes­tä­väl­lä ve­ne­vie­rai­lul­la. Sa­min mie­les­tä mei­dän o­li­si pi­tä­nyt men­nä sei­laa­maan. Niin mi­nun­kin, mut­ta... Sam huo­ma­si kun­non­ko­koi­si­a 40 cm, ka­lo­ja lai­tu­rin ku­pees­sa, ja ky­syi o­li­si­ko na­run­pät­kää, jo­hon sol­mi­si lei­pä­pa­lan. Us­kal­sin va­ro­vas­ti e­päil­lä tu­lok­si­a. Sam ei ma­sen­tu­nut vaan ke­hit­te­li: Na­ruun si­dot­tu pyyk­ki­poi­ka voi­si ol­la oi­va pyy­dys.

Whit­leyt ka­la­vä­li­nei­tä sel­vit­tä­mäs­sä

Ii­rik­sel­lä ka­las­tus­vä­li­neet o­vat al­keel­li­set ja vä­hi­ten käy­tös­sä, eh­kä v. 2001 vii­mek­si, mut­ta pak­ko o­li miet­ti­ä ja löy­tää pa­ri muo­vi­töt­te­röön ke­lat­tu­a sii­maa ja ruos­teis­ta kouk­ku­a. Man­si­kat o­vat ma­kei­ta. Mik­sei sit­ten ka­lal­le kouk­kuun, päät­te­li Sam. Crois­san­tit­kaan ei­vät o­le has­sum­pi­a, ja ka­lat o­li­vat sa­maa miel­tä. Ka­me­ra­kin löy­tyi, ja Chi­mun Ti­mo kä­vi print­taa­mas­sa tuo­reen to­dis­teen i­soi­säl­le lah­den taak­se De­von­por­tiin. Ja kai­kil­la o­li niin mu­ka­vaa.

Sam Whit­ley ja saa­lis