25.4.2008 Colonin kurjuudesta viidakkojoen vihreyteen | |
2008.05.01 | |
2010.04.13 |
Viikko tuhrautui kanavarahojen etsimisessä. Riitta hoiti asiaa kotoa käsin, kun yhteydet täältä takkuilivat. Aivan tarkkaan en tiedä, mutta Nordeaa tarvittiin ja luottorajan nostoakin. Ammoisina aikoina pankkimme mainoslause sanoi ”siellä aina ystävä”. Vanhat pankit ovat kasvaneet uudeksi, mutta mukavaa on, että siellä on edelleen ystäviä! Täkäläinenkin, Citibankin, pankkineiti oli yhtä hymyä, soittaessaan senora Singille ACP:hen, että nyt ne Iiriksen rahat ovat löytyneet, ja jonopaikka varmistunut.
Seuraavana aamuna perjantaina 24.4. aloin vinssata ketjua ylös jo kuudelta. Kai se ketjua oli, vaikka sitä ei lainkaan näkynyt. Vinssi veteli karvaista sammalpötköä. Yritin sitä harjata huonolla menestyksellä, joten menköön ketjuboksiin kaikkineen.
Cristobal Signaalilta saamani luvan ja ohjeen mukaan koneilin aallonmurtajan aukolle kevyessä pohjoistuulessa. Genoa jaksoi vetää ulkona lounaaseen vajaata viittä.
Chagres-joen suisto on ansiokkaasti esitetty Eric Bauhausin Panama Cruising Guidessa tiuhalla koordinaatistolla varustetulla satelliittikuvalla. Keli oli liiankin kaunis sikäli, että ”avainkarikko” ei kuohuillaan ilmoittanut sijaintiaan. Tutka kertoi aluksi, että reitillä ollaan, mutta sitten käyttökelpoinen vesi kapenee niin, että San Lorenzon linnakkeen rannasta pitää mennä parin veneenmitan päästä, joten sisällä olevalle tutkalle ei enää yksin kulkiessa käyttöä ollut. Silmät ja suunnat, joita on vain kaksi tai kolme lähestymisestä riippuen veivät läpi suiston, jossa voi ajella ainakin 5 metrin vedessä. Jos paljon mataloituu olet sivussa.
Eka kertaa tällä matkalla oli käsi-gps’kin käytössä. Senkin mukaan mentiin, mistä piti. Vehje itse kertoi aukolla tarkkuudekseen 4,5 metriä. Pitäisikö uskoa?
Chagres-joki suiston sisäpuolelta on syvyydeltään yleensä 10-15 m ja leveydeltään n.100 m. Annoin mennä samaan syssyyn niin pitkälle kun pääsee, Gatunin padolle asti. Veneitä oli harvakseen ankkurissa pitkin jokea parikymmentä. Viimeiseen suvantoon koukutin kolmanneksi.
Pato on n. 30 metriä korkea, ja pitelee yläpuolellaan Gatunin keinojärveä, jonne samannimisillä, kolmen sulun portailla laivat nostetaan 26 metriä Karibianmerta ylemmäs. Ankkuripaikalle näkyivät suurimpien laivojen ylärakenteet, ja kuuluivat hinaajien merkkivihellykset.
Kuten edeltä selviää, tämä ylin ankkuripaikka, ei ole varsinaista erämaata, vaikka möly- ja muut apinat pitävätkin lähes jatkuvaa meteliä siinä kun linnutkin. Tätä en kerro valittaen, sillä pienissä sivujoissa soudellessa tai viidakkopolulla kävellessä ”möly” sai veren hyytymään, se on eksotiikkaa. Kaunistakin linnunlaulua kuului, mutta vihreät papukaijat räksyttävät kuuluvimmin. Niitäkin on kuitenkin ilo kiikaroida.
Kuntokoulussa ja kanavaopissaOlin jo Colonissa päättänyt, että soutelen joella, joten se, että saksalaiselta Peteriltä oli peräprutku varastettu täällä, ei ollut oman koneen säästämisen syy. Hyvin matkat viidakkolaituriin sujuivat Avonilla ja sen suomalaisilla Lahna-airoilla, vajaa maili suuntaansa. Soudettavaksi jolla on tehty yhdelle. Se kulkee kevyesti peräpeili vesirajassa. Parilla hengellä lastattuna kuntopuoli saa kovemman haasteen.
Viidakkolaiturilta alkoi tietysti viidakkopolku, kanavan rakennusaikaisen radan pohja, jota vartissa pääsi asfaltille ja silloin jo näkyivät Panamax-konttilaivat (suurimmat sulkuihin mahtuvat pit. 296m, lev. 32,5m ja syv. 12,0m ) suluissa parikymmentä metriä nousevan nurmikedon yläpuolella. Kolmisen lisäkilsaa helteessä ei ole lisähinta eikä mikään vanhalle merimiehelle, kun pääsee seuraamaan liikenteen sujumista sulkujen viereen rakennetusta korotetusta turistien paviljongista.
Ennen soutulaitetta ja kuntokävelyä aloitin kahtena aamuna Colonin nokien pesun kannelta kello kuusi. Parin tunnin aamuviileys ja joen makea vesi sopivat tähän hommaan. Kolmantena aamuna puhdistuivat kyljet samalla aikataululla.